Riston remonttipäiväkirja – Takaluukun sisävalokytkin

[Roisto]

Huomentapäivää,

Nyt taisi löytyä viisastenkivi pirssin kulkuongelmiin. Kuten jo tuossa aiemmin valittelin, oli yhdessä takapään runkopalkissa murtumia apurungon kiinnityslimppujen kohdalla. Senhän arvaa, että moinen paikka antaa jonkin verran periksi ja perä ei ole kovinkaan jämäkkä. Tiistaina käytin sitten koslaa pajalla, jossa laitettiin rakoihin hitsiä ja ruostesuojat päälle. Yksi rako on vielä olemassa mutta se oli tankin takana (etupuolella) piilossa. Vanhasta muistista olin pistänyt tankin täyteen ja 70 kiloista juntturaa ei hevin liikutella. Tuo rako ei kuitenkaan ole välttämättä se kaikkein kriittisin mutta katsotaan...

Noin sadan kilometrin ajon jälkeen voi sanoa, että homma kannatti. Ajamisesta tuli jopa vähän tylsää, kun ei paljon muuta tarvitse tehdä kuin määrätä vauhti ja kääntää tähti haluttuun suuntaan. Istumalihaksissakaan ei ole enää semmoista tuntumaa, että joku nuljuu alla.

Noin viikon päästä alkaa kesäloma mutta kaikkea pientä piruutta on jo keksitty – pitäisi korjata puskurissa oleva aukko (paikka-aineet ja maalit hommattu), vaihtaa venttiilikopan tiiviste + maalata koppa, fiksata antennin juuri, toisen takaoven yläreuna sekä A-pilarissa oleva kupanalku. Kaiken kaikkiaan homma näyttää aina maalauspitoiselta. Saa nähdä miten äijän käy.

Kerkisin tuossa hankkia jo takapään tukitankosatsinkin. Varmaan sekin jossakin raossa pitää heittää alle – saisipa sitten olla takapään puolesta huoletta aika pitkään.

t.
Risto

[kilander]

Tuossa joku aika sitten mainitsit ohjaussimpukan keskittämisestä.Omassa satakaksnelosessa kun kääntää oikealle,vilkku pitää palauttaa käsin,vasemmalle kääntäessä palauttaa jo hyvissä ajoin,ennen kun renkaat on suorassa.Ratti on oikeassa asennossa.
Eli onko nyt näin;keskitetään simpukka suoraan,irroitetaan ratti ja laitetaan se kohilleen,ja sitten vilkkukin palauttaa normaalisti molempiin suuntiin??

[Roisto]

Termos,

Eli onko nyt näin;keskitetään simpukka suoraan,irroitetaan ratti ja laitetaan se kohilleen,ja sitten vilkkukin palauttaa normaalisti molempiin suuntiin??

Näin ainakin minulla. Siinä simpukan alapinnassa on yksinäinen pultti, jonka tilalle voidaan laittaa simpukan keskityspultti. Nyt kuitenkin toimimme serkkupojan kanssa silmämääräisesti, eli minä pyöritin rattia ja se sanoi hep, kun keskityskolo tuli reiän kohdalle. Pultin alta tulee pari tippaa öljyä mutta älä säikähdä siitä.

Kokeile etsiä sitä koloa rattilukon lukkokohdasta. Ainakin itselläni se löytyi sieltä. Oli suht näppärä muistaa oikea kohta vaikka teimme ratin pyöräytyksen vasta muiden hommien lopuksi.

t.
Risto

[kilander]

Juu,pitää kokeilla,huomenna pääsee rasvamontulle tutkimaan.

[Roisto]

Terve taas,

Tässä on nyt jonkin aikaa kuulunut jarruttaessa kummallinen "boing" tai "klong" ääni kuskin puolen eturenkaan tietämiltä. Toisen kerran samainen "klong" äni tulee, kun jarrutuksen jälkeen kiihdyttää. Heitoissa ja epätasaisella pinnalla ääntä ei kuulu, joten tulee mieleen, ettei ääni tulisi jousituksesta vaan olisi jotenkin kytköksissä jarruihin.

Samaisen puolen eturenkaassa on vähän klappia mutta en ole vielä kerinnyt testata, onko heitto taas laakerissa (kiristin pikkuisen talvella) vai jossain muualla.

Pitää katsoa, josko tänä iltana ehtisi tuon vilkaista ja vaikka taas pikkuisen laakeria kiristää. Jos se loppuu, niin vika oli siinä – ehkä uuden laakerin paikka. Jos se ei lopu, pitää tutkia tarkemmin.

Yksi mahdollisuus lienee, että palat eivät istu tarpeeksi jämysti paikoillaan. Mulla on tallessa vielä vanhat palat, joita voisi testata uusien tilalle.

t.
Risto

[Roisto]

Heipparallaa,

Virittelinpä tässä sadekuurojen välissä myös kattoluukun tuuliohjaimen kuntoon. Ohjaimen jouset eivät enää jaksaneet nostaa lärpäkettä ylös, joten luukku auki ajelu oli jäänyt lähinnä taajamanopeuksiin. Aiemmin ohjain pysyi ylhäällä, kun sen pukkasi ylös manuaalisesti mutta sitten menin rasvaamaan ohjaimen nivelet, minkä seurauksena saranoiden kitkavoimasta tuli pienempi kuin maan vetovoimasta.

Jouset eivät olleet kalliita (3 € / kpl) ja niitä vielä sai Vehon kautta, joten semmoiset tilattiin. Aluksi yrittivät tilata koko saranaviritelmiä mutta niitä ei onneksi saatu. Make76:n vinkkien pohjalta sain selville jousien varaosanumerot ja kun latelin ne varaosamyyjälle, saatiin tilanne rullaamaan.

Itse vaihto ei ollut kovin iso projekti ja irrotusohjeet olikin jo kertaalleen selvitetty mutta tässä kuvallinen versio:

Luukku siis auki, luukun etureunan alumiinilista pois


ohjaimen painimet kammetaan takareunoistaan irti ja nostetaan pois


Ohjainta vedetään keskeltä taaksepäin, jotta se saadaan pois keskipidikkeestään.


Sitten tuli se vaikein osuus tai osuus, jossa joutui käyttämään enemmän voimaa. Ohjaimen pitäisi tulla ulos päätysaranoineen mutta saranat olivat melko lujassa. Lopulta ne irtosivat, kun ne ensin napsautti päädyistä ylös

ja sen jälkeen painoi hakasen kohdalta pienellä meisselillä ja kampesi saranoita ylöspäin.


Samalla selvisi syy, miksei ohjain enää noussut. Jouset olivat kyllä ehjät mutta jousien sisään tulevien tappien päät olivat sen verran nyljääntyneet, ettei systeemi enää toiminut. Onneksi tuotekehitystä oli tapahtunut ja uudet jouset ottavat tukea muualta.


Eikun uudet jouset kiinni ja ohjain paikoilleen. Nytpä taas kelpaa ajella luukku auki: kun vain olisi niitä aurinkoisia päiviä...


t.
Risto

PS.
Etsi kuvista virhe (ristiriita teksteihin verrattuna = lavastus) ja voita mainetta ja kunniaa.

PPS.
Varaosanumeroita:
A124 782 05 35, vasen jousi
A124 782 06 35, oikea jousi

[Roisto]

Terveppä terve,

Keksinpä tässä itselleni pientä puhdetta sadepäivälle. Pirssin etupuskurista on uupunut palanen hinauskoukun luukun alta ja mokoma kauneusvirhe on häirinnyt silmää. Uusi / käytetty puskuri maksaa jonkin verran ja kun sain tapioh:lta palasen rikkinäisestä puskurista kohtuukustannuksilla, päätin korjata puskurini itse.

Puskuri siis irti ja sisälle. Ensimmäiseksi silpaisin pois reunan repaleet ja sahasin sopivan pätkän korjauspalasta. Palaa sovittaessani huomasin, ettei se sovikaan ihan heittämällä paikoilleen, vaan kappaleesta puuttui korkeutta noin puoli senttiä. Oma puskuri on näet ritilämallia, kun taas korjaussarja oli sahattu sileästä puskurista. Vaikka profiilit näyttivät silmämääräisesti hyvinkin samanlaisilta niin perusmuotti on näköjään ollut erilainen. Onneksi korjauspalassa oli sen verran pituutta, että siitä riitti toinenkin siivu ja paikka valmistui lopulta kahdesta kappaleesta.




Itse hitsaus meni aika kivuttomasti, tosin aikaa kyllä kului kaikkine passailuineen ja lämmittelyineen. Kappaleet sulattelin yhteen 24 Watin kolvilla ja lämpöäkin riitti niin paljon, ettei kolvia tarvinnut pitää edes koko aikaa päällä. Tayteaineet vuoleskelin puukolla ylijäämäkappaleista.




Kun hitsaus oli ohi, oli hionnan aika. Eniten päänvaivaa aiheuttivat puskurin ja paikan erilainen kaarevuus ja hitsasussaumoihin jääneet ilmakuplat. Hiotun kohdan päälle suihkautin muovin tartunta-aineen ja pohjamaalin. Eiväthän ne ilmakuplat kokonaan hävinneet, vaikka koetin niitä peitellä (pakkelin kanssa en jaksanut pelleillä) mutta ei niitä helposti huomaa, jos ei ihan vierestä kyttää.



Päätin, etten maalaa koko puskuria, vaan suhautin uudet maalit ainoastaan ritilöiden alapuolelle. Pintamaalikin oli sitten himpun verran alkuperäistä tummempi tai sitten puskuri oli jo haalistunut. Sain saumat kuitenkin aikalailla häivytettyä suihkuttamalla reunoille vain ohuesti maalia ja hiomalla sekä kiillottamalla sumun pois. Puskuri oli jo vähän kulunut ja säänpieksämä, joten uusi, kiiltävä alareuna pisti silmään kuin kipeä peukalo. Homma korjaantui, kun hihaisin uuden pinnan kevyesti 1200 hiomapaperilla ja sitten kiillottamalla sen suurinpiirtein samaan kiiltoon kuin muun puskurin.



Kyllä siitä paikasta loppujen lopuksi tuli siistimpi, kuin se ammottava reikä.



t.
Risto

PS = Purnausta sisätiloissa
Pirhana, kun olisi edes pari päivää satamatta. Aamulla oli niin komea ilma, eikä säätiedotuskaan luvannut sadetta. Hioin siis kuskin puolen takaoven yläreunan auki, kun ruoste oli juurruttanut sinne kukkansa ja eikös vaan taivas avaa hanansa tuossa iltapäivällä. Pikkuisen ehti jo työmaa kastumaan, ennenkuin sain pressun auton päälle. Saisi olla jonkinmoinen autotalli tai edes katos.

[romu]

Joo, meillähän on yhteinen autotalli!! Pistin tuossa huhti-toukokuussa oman farkkuni palasiksi ja maalasin kyljet siinä samalla. Oli huono tehdä mitään aikatauluja kun sää määräsi kaiken. Noh, sairaslomaa onneksi piisasi joten oli vara vähän vietellä luppopäiviäkin! (Polvi operoitiin) Kyljellään sepelikolla maatessa meni alkukesä, vaan tulos kyllä palkitsi. Ei tuota operaatiota ilman toista autoa olisi ehtinyt tehdä.

[Roisto]

Päivää taas,

Sainpa tuossa loppujen lopuksi ne tuulettimen siivet irti, kun aikani Bilteman kynätöhöllä lämmittelin ja riuskaski kiskaisin. On tuo ollut pitkään mielen päällä, kun on ollut suunnitelmissa pestä vähän moottoria, että saisi öljyvuodot paremmin esille. Oli nimittäin sotkenut alasuojamuovin aika irstaaseen kuntoon.

No, liuotinpesua moottorille, sitten harjaa ja vettä perään. Päälle kuivattelua ja pikku ajolenkki. Kannen takapää öljyyntyi heti venttiilikopan saumasta, kuten jo aiemmin olin epäillytkin. Kampiakselin stefa ei näyttänyt vuotavan, vaikka sitäkin epäilin. Etupäätä sotki öljyllään tasonsäädön pumppu – pumpun alapinta oli lenkin jälkeen tuoreessa öljyssä. Pumppu olikin jo syytettyjen listalla, koska etupään moska ei tuntunut lähtevän millään irti -> hydrauliikkaöljyä.

Kaikki remonttiin tarvittavat tiivisteet mulla jo olikin. Pumpun tiivisteetkin olin hommannut, koska epäilin moottorin ja tasonsäädön öljyjen menevän sekaisin.

Ensiksi venttilikoppa irti. Eivät olleet pultit edes kovin kireällä – vuotonurkan mutteri irtosi melkein sormin. Vuoto olisi saattanut korkautua pelkällä kiristyksellä mutta suunnitelmissa oli muutenkin kopan irrotus, koska maalit olivat alkaneet pahasti lohkeilla ja siten koppa oli melko rivossa kunnossa. Maalit siis pois ja uudet tilalle. Aikaa meni about 12 tuntia pikku pausseineen (16.00 - 4.00). Kuvia en prosessista älynnyt ottaa. Pitänee laittaa kuitenkin jossain välissä kuva lopputuloksesta. Vanha pinta lähti parhaiten uudenkarhealla Moralla ja pohjamaali hiomalla. Uudeksi pohjaksi suihkautin dödöpullosta Sikkenssin happomaalia ja päällikuoreksi puolihimmeää mustaa.

Kun koppa oli irti, tarkistin samalla nokka-akselin kunnon. Sinällään se ei hirveän kuluneelta näyttänyt mutta joitakin syöpymiä nokissa oli. Nelosen imunokka oli ehkä kaikkein pelottavin ilmestys. Jos jollain on näyttää hyvää kuvaa uudesta / kunnossa olevasta M102:n nokka-akselista, olisin mielissäni. Aika musta on kone muutenkin sisältä – varmaan ajettu joskus liian pitkään samoilla öljyillä tms. Kuulemma sen takia on edellinen omistaja teettänyt konerempan.

Tässäpä kuitenkin pari fotoa:


Ykköspytty:


Kakkonen:


Kolmonen:


Nelonen:


Hydrauliikkapumpun remppa

Kun venakoppa oli kuivumassa, päätin ottaa irti myös kannen päässä olevan tasonsäädön pumpun. Ensin kannattaa irrottaa pumpun letkut ja ripustaa ne syrjään. Pökäle on kannessa olevassa laipassa kiinni neljällä 5 mm:n kannalla olevalla kuusiokolopultilla (allaolevassa kuvassa sinisellä). Sitten vain kiskaisu, ja laitteen saa kantaa sisälle purettavaksi, jos hellasärö antaa myöten.



Pumppu aukeaa, kun loput kaksi pulttia aukaisee (punaiset nuolet) ja kampeaa puoliskot erilleen. Pumpun puoliskot on tiivistetty o-renkaalla, joka ainakin mulla oli painunut aika läjään. Eikun vahna pois ja roskiin. Jotta akselin stefan saa vaihdettua, pitää akseli ottaa irti. Helppo homma mutta kannattaa pitää huolta, että se kiiltävä teräksen värinen rengas jää sinne pumppuun (pitää männät paikoillaan).




Stefa irti meisselillä ja uutta tilalle. Uusi stefa yritti kovasti mennä vinoittain paikoilleen ja kertaalleen se piti ottaa takaisin irti. Silmämääräisesti ei vaurioita kuitenkaan tullut. Akseli menee paikoilleen vähän pyörittämällä, minkä jälkeen uusi o-rengas uraansa ja luukku kiinni.



Samalla tulin ostaneeksi o-renkaan myös pumpun laippaan. Ei ollut iso homma vaihtaa. Suurin työ oli raaputtaa vanhat silikonitiivistemassat pois. Pumppu tiivistetään laippaan paperitiivisteellä, joka myös vaihdettiin.



Öljysäiliö oli täynnä sameaa ruskeaa öljyä, joten irrottelin senkin, kaadoin vanhat öljyt pois ja putsasin purkin. Imuletkukin oli varmasti alkuperäinen ja erittäin rispaantunut, joten sekin korvattiin.

Pumpun ilmaus onnistui kahteen pekkaan helposti varsinkin kun säiliö oli irti. Letku paluuputkeen ja toinen pää jäteöljyastiaan. Säiliö koholle ja moottori käyntiin. Kun paluuletkusta alkoi tulla kirkasta öljyä, moottori seis ja säiliö paikoilleen. Kerran oli mielessä, että olisin laskenut vanhat öljyt myös jousipalloista mutta on siellä nyt sen verran uutta öljyä, että eiköhän se vähän aikaa taas jaksa.


Jälkipuhe

Torstaiksi olisi aika Haukiputaan Veholle, josko siellä löytyisi syy siihen etupään kolahteluun. Kaikkea muutakin pientä ja isompaa osaa olisi odottamassa, kunhan vaan kerkiäisi vaihtamaan. Kesälomakin juuri loppui, joten nyt ei ehdi sillälailla isommin paneutua pirssin fikaukseen...
EDIT: Kolinan lähde löytyi. Vasemman etualatukivarren etummainen säätöpultin mutteri (kunnon sanahirviö) oli löysällä. Ilmeisesti oli pyörien suuntauksen yhteydessä jäänyt kiristämättä.

t.
Risto

[Roisto]

Päivää, että pätkähti,

Taas yksi projekti suoritettu. Koettakaa kestää.

Esipuhe

Nyt on se aika, kun paljastetaan, mitä se Risto on oikein viime aikoina suunnitellut ja värkännyt. Pikku vinkkejä on tullutkin mutta koko kuvaa ei vielä ole ollut tiedossa.

Tässä vuoden autollani ajelleena olin jo tosi kyllästynyt kuskin penkkiin. Toissa kesänä (2004) jo teinkin pikku tekohengitystä ja korjailin selkänojasta paria katkennutta jousta ja pistin lisätoppausta istuinosaan. Eihän se silläkään kuntoon tullut mutta kyllä sillä kituutti, vaikka selkä puutuikin.

Foorumilla vaihdettiin joskus mielipiteitä Mersun penkeistä ja esiin tuli mielipide, että uudemmissa 124:issa (-89 ->) on jämäkämmät penkit. Itselläkin piti käydä koeistumassa pari yksilöä ja empiiriset tulokset vahvistivat teorian. Tämmöiset täytyi siis saada. Ongelmana oli kuitenkin verhoilukankaiden erilainen kuosi, eli uudemmat penkit sopiisivat muuhun interiööriin vain päällisten alla. Tämä kuitenkin soti toista ideaa vastaan eli korjata kuskin penkissä oleva kulumajälki ja heittää nykyiset päälliset menemään. En kuitenkaan lannistunut vaan tutkin asiaa. Ammattiverhoilijalta sain sitten lopullisen kimmokkeen, kun hän sanoi, että päällisten vaihdon pitäisi onnistua, koska runko-osassa ei loppupelissä olekaan niin isoa eroa.

Homma alkoi penkin metsästyksellä. Helsingissä olisi ollut myynnissä yksi runko samaisella verhoilijalla, jolta ostin paikkakankaan. Ongelmana oli, että se olisi pitänyt käydä hakemassa paikan päältä (Oulu - Helsinki n. 600 km ). Muualtakin kyselin mutta sitten sattui silmään Juben ilmoitus Myydään osia -palstalla – siniset etupenkit 50 €/kpl. Soitin Jubelle, joka sanoi, että penkit ovat "ihan hirveän näköiset" mutta muuten kunnossa. Käväisin sitten Kemijärvellä isämiehen kanssa ja ostin penkit pienen miettimisen jälkeen pois. Samaan hintaan tinkasin penkinlämmittimen releen, johtosarjan ja katkaisijat. Vastukset tilasin paikallisen KL:n edustuksen kautta.

Luovuttajapenkit vastasivat hyvin Juben kuvausta :


Penkkien irrotus

Penkkien irrotus ei ole iso homma. Kuskin puolelta neljä pulttia irti ja vänkärin puolelta viisi (viides kardaanitunnelissa). Lisäksi kannattaa irrottaa turvavyön kisko (myös kardaanitunnelissa). Tämän jälkeen saa kantaa penkit sisälle.

Selkänoja on kiinni neljällä pultilla. Säätömekanismi irtoaa kuskin puolelta, kun poraa yhden pop-niitin irti – etureunan tuntumassa on semmoinen peltiliuska, joka on toisesta päästä kiinni rungossa ja toisesta jalustassa. Lisäksi etureunan säätömekanismista irrotetaan ne jouset rungosta ja napsautetaan pari salpaa pois, jonka jälkeen säätötanko voidaan vetää pois. Tässä vaiheessa ei ollut kameraa käsillä – pahoittelut. Kasausvaiheessa niitti korvataan M6 pultilla ja mutterilla.

Vänkärin irrotetaan kiskojen etureunasta pultit, joilla kiskot ovat kiinni rungossa.

Selkänoja

Hyvät selkänojan purkuohjeet löytyvät Jorma-k:n sivuilta.

Purun jälkeen selkänojat näyttivät tältä:

Uudemmassa mallissa oli pari tukirautaa lisää jäykistämässä rakennetta. Olivat molemmat laatuvalmistetta.


Muita eroavaisuuksia oli selkänojan kiristyksessä. Vanhemmassa käytettiin jonkilaista nauhaa, kun taas uudemmassa oli rautalangasta tehty systeemi. Kiristimet olivat lisäksi eri korkeudella, joten vanhempaan piti lisätä uusi nauha.


Reititys lämmittimen johdolle:


Reikä lämmittimen johdolle:



Kankaat olivat muuten aikalailla yhtäläisiä mutta selkää vasten oleva kappale oli uudessa 3 cm pitempi. Tästä johtuen vanhaan piti laittaa jatkopala:


Autolla, josta penkit otettiin, oli ajettu n. 670 tkm mutta penkeistä päätellen tuohon olisi saattanut lisätä vielä toisen mokoman lisää. Kaikkein mielenkiintoisin löytö oli, että kuskin penkki oli kaksi vuotta nuorempi, kuin vänkärin penkki ja muu auto. Jos jo kertaalleen vaihdettu penkki oli tuon näköinen, ei uskalla edes ajaltella, miltä alkuperäinen olisi näyttänyt. Selkänojan tyypilliset kulumakohdat olivat varsin karmeaa katseltavaa – kuin hevonen olisi käynyt puraisemassa palasen. Karvamatostakin oli kuskin puolelta tulossa yksi jousi läpi. Siihen laitoin palasen vanhasta penkistä otettua mattoa. Huopa-superlonikerroksen korjasin "uusista" päällisistä otetulla pehmikkeillä.




Omastakin penkistä oli tuo tavallisin paikka jo korjattu – huomasin sen, kun penkin avasin. Kun asian tietää, huomaa myös sävyeron. Rungon superloni ei ollut kuitenkaan ottanut vielä kovin paljon damagea. Vänkärin penkki oli ollut varsin vähäisellä käytöllä, eikä kankaassa ollut edes kuluman alkua.

Selkänojaa takaisin asennettaessa kannattaa kangas pingottaa huolellisesti ja painella tarrakangas kunnolla kiinni karvapahviin. Kankaan voi tieten pistää sieltä täältä vaikka langalla kiinni, niin pysyy paremmin. Tarrakangas pitää selkänojan sivusuikaleet kireällä, vaikka jouset antavat periksi.

Istuinosa

Istuinosan irrotus vaati vähän enemmän työtä. Kun säätökiskot olivat pois tieltä, laitoin istuinosan kangaspuolen lattiaa vasten, kömmin hökötyksen päälle ja suostuttelin päällisen reunat pois uristaan. Tämän jälkeen irrotetaan pehmusteosa rungosta, jotta päästään helpommin käsiksi niitteihin, joilla päällinen kiinnitetään pehmusteeseen. Niitit lähtevät kätevimmin teräväkärkisillä pihdeillä.


Uudemman mallin penkeissä on vielä samantyyppiset rautalankaviritelmät kuin selkänojassakin – paremman puoliskon iso virkkuukoukku on poikaa. Istuinosissa erona olivat erilainen karvapahvi, erilaiset jouset ja jotkut vaahtomuovituet jousien välissä.



Tässä vaiheessa pistettiin istuimeen uusi suikale kangasta. Penkki ii vielä ollut puhki mutta kuitenkin hyvällä alulla. Uusi suikale oli vähän liian kapea, joten sauma jäi valitettavasti näkösälle mutta kuitenkin onneksi varjopaikkaan.



Samalla nykäisin pois huopa/superlonifyllingit ja pesaisin liat päällisistä. Pesuun käytin AutoGlymin verhoilupesuainetta. Päälliset kuivuivat suht' nopsasti, kun turhat täytteet oli välistä pois. Fyllinkien asennus sujui näppärästi karhunlangalla vetämällä:



Istuimen kasaamisessa ei sen ihmeellisempää: päällinen kasaan ja tällätään paikoilleen. Niitit painoin läpi ja vääntelin kiinni samaisilla nokkapihdeillä. Pientä säätöä kuitenkin oli, koska vanhassa penkissa se tikattu osuus oli vajaat pari senttiä kapeampi, kuin uudessa. Molemmille reunoille piti siis pistää pikku kaistale täytettä.




Lämmitysvastukset

Vastukset tilasin M-B Osan kautta – nämä olivatkin remontin kalleimmat osat. Kun päälliset olivat irti, oli vastusten asennus vallan helppoa. Sopiva työkalu valmistui pahvista. Vastukset työnnetään kankaan ja huovan väliin, niin että vastuksen huopapuoli on kankaaseen päin. Päät työnnetään takaisinpäin mutta toiselta puolelta huopaa.



Istuinosaa ei ole pakko purkaa irti karvapahvista, jos on tarkoitus asentaa pelkät vastukset. Kun työkalu on tarpeeksi jämäkkä voi vastukset ujuttaa paikoilleen. Tämä koskee tietenkin vain vanhempia penkkejä.

Johdot vedetään yhteen istuinosan alle ja sidotaan nippusiteellä löysät pois. Johtojen päät tulevat liittimeen:



Liittimet kiinnitetään penkin alle tuleviin tukirautoihin (vänkäri / kuski):


Pappi tuossa toisessa topicissa valitteli, ettei p*rsaus enää lämpiä. Uudemman mallin istuinosassa on kaksi eri vastusta – perinteinen vaihdettava nauha ja kiinni ommeltu tyyny. Molemmissa vaihtopenkeissä oli tuo tyynyosa rikki mutta nauhaosa toimi. Tuon voi näppärästi testata allaolevasta liittimestä. Jos noihin mustiin johtoihin kytkettäessä mittari ei änähdäkkään, on tyynyvastus rikki. Perinteisen vastuksen voi testata mittaamalla resistanssin kuparinväristen johtojen ja lämmittimen syöttöjohtojen väliltä (tai vaikka pistämällä syöttöjohdot yhteen ja mittaamalla ko. liittimestä. Resistanssia pitäisi olla kuutisen ohmia. Jos nauhavastus on kunnossa, saadaan penkki taas jotenkin lämpiämään nipsaisemalla liitin pois ja juottamalla johdot yhteen. Se etuosa jää kylmäksi mutta sen uusaaminen / löytäminen onkin isompi homma. Nauhavastuksia nimittäin, ainakin Saksan vehon mukaan, taitaa vielä olla saatavana mutta noita tyynyvastuksia ei. Tuon testauksen ja johtojen yhdistelyn voipi myös tehdä isommin penkkiä purkamatta. Istuinosan takakangas pitää ottaa pois urastaan ja liitin on kolossaan siinä takareunan oikeassa reunassa (näkyy tässä kuvassa).




Johtotyöt

Johtotyöt ovat ainakin valmiin kaapelisatsin kanssa aikalailla plug-and-pray -hommaa. Isoin duuni on sisustan purkaminen. Sedanissa sekin voi olla helpompaa, koska takapenkin alla saati sen takana ei ole enää mattoa. Etupenkit ovatkin valmiiksi pois. Sitten irrotetaan takajalkatilan suuttimet, kynnyslistat ja maton kiinnikenastat. Myös turvavyön alakorvake pitää irrottaa, kuten myös B-pilarin suoja. Mitähän vielä. Farkun tapauksessa pitää irrottaa myös takapenkin istuinosan saranat, takalokasuojan kate (ruuvi tavaratilan puolella) ja mahdollisesti myös C-pilarin suoja. Keskikonsolin takapään ruuvi pitää myös irrottaa. Tässäpä kuvia. Kuka sanoikaan, että 124:ssa olisi huonot takajalkatilat.





Releelle on paikka takapenkin alla. Sille pitää vaan tehdä reiät.


Katkaisijoiden liittimien yms. sälän ujuttaminen keskikonsolin alle oli oma urakkansa. Hommaa helpottaa, kun nykäisee maton reunan osittain pois konsolin alta.


Syöttövirran otin kojetaulun alta 4X/1 liittimestä. Välissä on 16A sulake. Muut johdot – katkaisijoiden valaistus ja herätevirta – on kytketty vasemman jalan lepuutuspaneelin alla olevaan lisävarusteliittimeen (X30). Maadoitusjohto tulee tuhkakupin alla olevan pultin alle (W12).




Loppukaneetti

Eihän tässä sinällään mitään järkeä ollut. Onpahan vaan mukavampi istua siistillä, jämäkällä ja lämpimällä penkillä.



t.
Risto

[PM]

Kerrassaan loistava projektidokumentointi, kansa vaatii lisää...

[mjo33400]

Jatka samaan malliin, tää on fantastista dokumentointia.

[Wikke]

Loistava raportti! Kyllä nuo penkinlämppärit olisivat mukavat Oletko löytänyt katkaisinreiällistä puupaneelia, entä kysynyt Veholta uuden paneelin hintaa?

[HannuS]

On todella hyvät dokumentit Ristolla. On se tuo digikamera hyvä vehje nykyään. Saas sitten nähdä kuinka kauan tuo photobucket pysyy pystössä.
Mersuforumin ylläpitäjällä ei sitten ilmeisesti itsellään ole kovalevytilaa missään? Tästä sivustosta tulee varmasti hyvin pian parempi kuin mitkään Haynesin kirjat. Ja varmaan tämä jo onkin parempi koska tänne voi esittää kysymyksen ja kokeneet mersumiehet antavat vastauksia, mitä taas millekään korjaamomanuaalille ei voi tehdä.

[B. Wikström]

On se mukava kun joku jaksaa dokumentoida noin hyvin nuo rempat. Itse en jaksa/ehdi, enkä viitsisi liata kameraa. Jos jostain saisi pilkkahintaan hyvän canonin pokkarin niin sitten ehkä...

[Automatic260E]

Tosi hyvä päiväkirja ,varsinkin kuvat !!!

Pumpun ilmaus onnistui kahteen pekkaan helposti varsinkin kun säiliö oli irti. Letku paluuputkeen ja toinen pää jäteöljyastiaan. Säiliö koholle ja moottori käyntiin. Kun paluuletkusta alkoi tulla kirkasta öljyä, moottori seis ja säiliö paikoilleen. Kerran oli mielessä, että olisin laskenut vanhat öljyt myös jousipalloista mutta on siellä nyt sen verran uutta öljyä, että eiköhän se vähän aikaa taas jaksa.

Tämä on tosi hyvä vinkki ,ilmeisesti ei sitä muuten saa pelaamaan kuin nostamalla
säiliön hydraulipumpun yläpuolelle ??

Itsellä pitäisi nyt viikonloppuna vaihtaa vasen hydrauli-iskari kun rupesi vuotamaan ..

On muuten sika kallis "polkupyörän pumppu " kun maksaa KL-varaosissakin
330 €€ !!

Onneksi sen sai käytettynä kohtuuhintaan ...(ruuskaselta)

ei sattuisi olemaan kellään ylimääräistä halpaa hydrauli-iskaria ..( jos toinen puoli sattuisi leviämään)

[HannuS]

Hep
Minä sain pumpun vetämään siten, että laitoin säiliöön puolet öljyä ja paluuputken reiästä paineilmapistooliin tehdyllä kumiletku sovittimella varovasti paineilmaa sisään säiliöön koneen käydessä. Paine oli aika pieni, taisi olla maaliruiskun jäljiltä säädetty jotain pariin kiloon.
Paluuputkiin kannattaa laittaa valmiiksi jatkoletkut johonkin astiaan. Sitä öljyä nimittäin tulee niistä avoimista putkenpäistä tolkusti. Mulla meni "lahkeeseen" ennekuin ehdin sammuttamaan konetta.

Ne säätöiskareitten paineöljyn muoviputket on korin puolipäästä hyvin tiukassa. Mutteri pyrkii pyörittämään auton puolen putkea vihtakselle. CRC auttaa tosin joissain tapauksissa, mutta minä jouduin kaasupilleillä lämmäyttämään jotta sain sen pyörimään. Sehän on sitten niitä tahallisia tulipalon härnäämis hommia se...

[Roisto]

Terve,

Tämä on tosi hyvä vinkki ,ilmeisesti ei sitä muuten saa pelaamaan kuin nostamalla
säiliön hydraulipumpun yläpuolelle ??

Jälkeenpäin katselin WIS:istä tuota pumpun ilmausta ja siinä kehotetaan ottamaan irti painepuolen letku sieltä, missä se muuttuu putkeksi ja tuuppaamaan pää säiliöön. Tämän jälkeen käynnistetään auto ja katsotaan, että letkusta alkaa tulla öljyä. Näin öljy ei mene kenenkään kumppariin eikä tarvi huolehtia öljyn lisäämisestä tankkiin. Kun pumppu on ilmattu, niin muuten systeemin pitäisi ilmata itsensä.

HannuS:n menetelmä pelaa varmaan myös hyvin. Minulla oli tuo pönttö jo valmiiksi irti, joten kikkailimme näin.

EDIT: Siis hetkinen. Onko tarkoitus vaihtaa vain iskari? Jos pumppua ei käytä irti, ei mitään ilmausproseduureja pitäisi tarvita.

t.
Risto

[Roisto]

Termos,

Penkkiprojektin loppuraportti – koettakaa kestää.

Wikke tuossa jo kyseli, miten olen ajatellut ratkaista katkaisinongelman. Vastaan vasta nyt, koska sain asian jonkinlaiseen päätökseen vasta viime viikon lopulla. Kyselin sopivaa paneelia sieltä ja täältä (mm. Venetmäki ja foorumi) mutta laihoin tuloksin. Tuontiautoissa ei noita lämppärin reikiä isommin ole, kun taas suomalaisissa paneeleissa on usein reikä vain peilinsäätimen nappulalle.

Ruotsin purkamoista olisi löytynyt käytettyä ja ihan uutta paneelia (70 € - 240 €). Veholla lauta olisi maksanut 200:n pintaan ja Mersun ATC:ssä näkyi hintana olevan 150 eypoa (kiitos PM:lle vaivannäöstä). Kävin näyttämässä lautaa myös Haukiputaan ammattikoululla, koska siellä on CNC-työstökone, jolla saa siistin jäljen. Siellä homma kaatui kuitenkin paneelin suoruuteen tai sen puutteeseen – tuon muotoista kappaletta ei kuulemma saa koneeseen kiinni ("imukuppikiinnitys") – ja reiät olisi pitänyt tehdä perinteisillä jyrsimillä. Eivät itse uskaltaneet ruveta jyrsimään mutta olisivat kyllä neuvoneet reikien teossa, jos olisin itse toimeen ryhtynyt, joten siitä pisteet heille. Otin kuitenkin miettimisaikaa, koska tuolloin hintakyselyt olivat vielä kesken.

No, koska vanha ei sellaisenaan passaa, niin mitäpä sitä säästämäänkään. Voihan uuden hommata sen jälkeen, kun vanha on tuhottu.

Turailtuani pari testireikää Jubelta saatuun paneeliin päätin ryhtyä tositoimiin. Reikien paikat mittailin Juben paneelista ja käynnistin taas, ah, niin monikäyttöisen Dremelin. Alkuun jyrsin isommalla terällä (sylinterin muotoinen, ø 8 mm) ja nurkat viimeistelin pienemmällä terällä (sylint., ø n. 5 mm). Samalla selvisi zebranon luonnollinen väri – loppupelissä aika vaalea. (Asennusjuomapullokin tuli näköjään kuvaan. )




Kun reiät oli jyrsitty, oli aika kääntää paneeli ympäri. Katkaisijat kiinnittyvät samaan kiinnikkeeseen, jolla paneeli pysyy paikoillaan. Vanhat kiinnikkeet oli kiinnitetty suoraan laudan pintaan, kun taas uudet vaativat syvennyksen. Oikean paikan syvennykselle mittailin pahvisen muotin avulla. Syvennyksen jyrsinnässä käytin taas suurimmaksi osaksi isoa 8 mm:n terää mutta sisäänpäin tulevat viisteet jyrsin 1,6 mm:n pyöreällä terällä. Saman paksuinen sylinterin muotoinen terä olisi saattanut toimia paremmin mutta semmoista ei ollut käsillä.





Ihan siistit noista rei'istä tuli vaikka itse sanonkin. Kuskin puoleisen reiän reunoihin tuli pari lovea (kuva yllä), kun huolimattomasti huidoin (20 000 rpm on aika vauhti ). Reikien sisäpuolet suttasin mustalla tussilla, kun muidenkin reikien reunat olivat mustat – kai sillä joku merkitys on. Kiinnikkeet liimasin lautaan kuumaliimalla. Kiinnitys oli alunperin varmistettu niiteillä mutta en löytänyt tähän hätään tarpeeksi jämerää nitojaa. Jospa ne pysyisivät.

Lopputulos:





t.
Risto

PS.
Aikamoista vinkunaa piti tuo Dremeli. Vaikka oli korvatulpat päässä, niin vielä meinaa korvissa viheltää.

PPS.
Kiinnikkeiden osanumerot (Saksan "Veho" 0,89 €):
A124 693 01 23
A124 693 02 23

[XUX63]

Hienoa dokua taas kerran. Vaikka tuo dremeli vinkuukin aika vinhasti niin omasta kokemuksesta voin sanoa että pelkällä porakoneella ja viilalla siistien reikien tekeminen mersun keskikonsolin paneelin käy työstä.

[Roisto]

Hienoa dokua taas kerran. Vaikka tuo dremeli vinkuukin aika vinhasti niin omasta kokemuksesta voin sanoa että pelkällä porakoneella ja viilalla siistien reikien tekeminen mersun keskikonsolin paneelin käy työstä.

Kyllähän siinä viikonloppu kivasti meni. Muutakin pientä onneksi sain aikaan, kuten asentelin sisätilan lämmittimelle sähköisen kiertovesipumpun, totesin auton alta pari ruostekohtaa ja annoin yhdelle ensiapua. Lisäksi vaihdoin äitimuorin Escrotiin öljyt sekä totesin siskon miehekkeen Megane Scenicistä muutaman vian.

Oli kaveri vaihtanut pari vuotta vanhan rellun viisi vuotta vanhaan ja huomannut viime viikolla, etteivät pakkivalot pala. Oli sitten ostanut uudet hehkut ja niitä asentaessa hoksi, että eiväthän ne lamput pala, kun niitä ei ole ensinkään. Asensimme uudet hehkut ja rupesimme testaamaan. Valot syttyivät ihan hyvin mutta eivät turjakkeet osaa sammua. Ilmeisesti ei ollut edellinen omistaja raskinut tehdä remppaa, vaan ottanut kylmästi hehkut irti. Eikun keula rampille ja alle. Katkaisija löytyi ja vika oli siinä. Aika öljyinen oli koneen alapuoli vaikka ostettaessa moottoritilaa olisi voinut lautasena käyttää. Ilmeisesti kardaanin etupää vuosi. Lisäksi välijäähdyttimeltä tulevassa muoviputkessa oli ihme reikä, joka roiski akun kyljen mustaksi. Eihän tuossa letkussa kai pitäisi öljyä edes kulkea. Huohottaako tuo noin paljon vai vuotaakohan turbo. No, aikoi viedä Wetterille katsottavaksi, kun kuulemma takajarrut vinkuvat ja takaiskarit ovat löysät. Ei varmaan ole ihan halpa remppa.

Lipsahtipas se taas asian viereen mutta kaipa tänne mahtuu.

t.
Risto

[Automatic260E]

Terve,

Tämä on tosi hyvä vinkki ,ilmeisesti ei sitä muuten saa pelaamaan kuin nostamalla
säiliön hydraulipumpun yläpuolelle ??

Jälkeenpäin katselin WIS:istä tuota pumpun ilmausta ja siinä kehotetaan ottamaan irti painepuolen letku sieltä, missä se muuttuu putkeksi ja tuuppaamaan pää säiliöön. Tämän jälkeen käynnistetään auto ja katsotaan, että letkusta alkaa tulla öljyä. Näin öljy ei mene kenenkään kumppariin eikä tarvi huolehtia öljyn lisäämisestä tankkiin. Kun pumppu on ilmattu, niin muuten systeemin pitäisi ilmata itsensä.

HannuS:n menetelmä pelaa varmaan myös hyvin. Minulla oli tuo pönttö jo valmiiksi irti, joten kikkailimme näin.

EDIT: Siis hetkinen. Onko tarkoitus vaihtaa vain iskari? Jos pumppua ei käytä irti, ei mitään ilmausproseduureja pitäisi tarvita.

t.
Risto

Täytyy ilmata ,kun otin myös säiliön irti ja putsasin lietteet sen pohjalta ,,
nooh, tuulepahan vaihdettua hydraulineste samalla ...,olikin jo aika kauheen näköistä mustaa liejua !!

ei varmaan koskaan vaihdettu ........

Voihan,,, ei nouse perä vaikka pidin säiliöö ylhäällä ja takaisin tuloputkesta tulee vain tipoittain .. Onko jotain ilmaisruuvia tuolla matkalla ?

[HannuS]

On siellä ilmausruuvi tasonsäätimellä, joka on taka-akselin etupuolella vänkärin puolella. Minun tapauksessani sieltä ei kyllä tullut ilmaa vaikka minullakin oli järjestelmä käynyt aivan kuivana, joten ilmeisesti itseilmaus systeemi toimii, kun öljy alkaa kiertämään. On se sen verran hankalassa paikassa oleva tiukka ruuvi, jotta minä kuitenkin ennemmin kokeilisin tuota Riston konstia jolla varmistasin että pumppu on kunnossa. Ts että painepuolelta alkaa tosissaan tulemaan öljyä.
Harvinaista taitaa olla se että se pumppu menee rikki. Minunkin tapauksessa entinen omistaja oli ajanut autolla jonkin aikaa niin että öljyt olivat päässeet kaikki pois vuotavan iskarin kautta. Kaiken lisäksi auto tuotiin lavetilla Tervajoelta Jyväskylän kautta Ouluun ja matkan ajaksi rekkakuski oli laittanut moottorin käymään tyhjäkäyntiä.
Näin siksi että akku oli ollut niin huonossa kunnossa ja autonkiljetusautoa purettaessa ja lastatessa välipysäkeillä kuski oli saanut sen aina varmasti siirrettyä.
Senkin rääkin se pumppu kesti. Pumpussa on akselissa tiiviste, joka voi alkaa näissä kuivakäyntitapauksissa vuotamaan, ja sitten se imee nokka-akselin kopasta moottoriöljyä matkaan. Se oma hydrauliöljy oli niin kallista että mä laitoin ihan tavallista traktorin hydrauliikkaöljyä sinne just noiden "mustaksi muuttumis" pelkojen takia. Ei tuo kovin tummaksi ole muuttunut että enköhän talveksi pistä MB-osasta ostamani oikeat öljyt sinne.

Piti muuten vähän hieraista silmiä, kun menin autoa vastaan Ouluun ja näin sen autonkuljetusrekan ylälavetilla olevan mersun pakoputkesta tulevan savua.

[Automatic260E]

On siellä ilmausruuvi tasonsäätimellä, joka on taka-akselin etupuolella vänkärin puolella. Minun tapauksessani sieltä ei kyllä tullut ilmaa vaikka minullakin oli järjestelmä käynyt aivan kuivana, joten ilmeisesti itseilmaus systeemi toimii, kun öljy alkaa kiertämään. On se sen verran hankalassa paikassa oleva tiukka ruuvi, jotta minä kuitenkin ennemmin kokeilisin tuota Riston konstia jolla varmistasin että pumppu on kunnossa. Ts että painepuolelta alkaa tosissaan tulemaan öljyä.
.

ok ! Täytyy kokeilla ,,
ei mennyt oikeen "putkeen " Takaiskarin vaihto kun nyt perä roikkuu ,vähän niinkuin ketuttaa..
olis se ihme jos tuo pumppu olisi rikki kun on niin yksinkertainen rakennekkin
ja viime viikolla vielä hyvin nosti..

Kai se ilmaisruuvi on siellä juuri tälläisia tapauksia varten ,,,

[Mika.T]

Omasta farkusta kun katkesi takaiskari kevätkesällä niin ite sain öljyn kiertämään kun pidin kaasua noin 4000kierroksessa puolisen minuuttia. Sitä ennen ajoin noin 10km lenkin mutta perä ei noussut ollenkaan. Reilulla kaasulla sain sen sitten nousemaan

[Roisto]

Terve,

Ajattelin päivittää tätä päiväkirjaa vähäsen, vaikka mitään isompaa remonttia ei nyt lähiaikoina ole tullutkaan.

Hommasin alkukesästä takapäähän tukitankosatsin mutta en sitä kerinnyt lomilla itse asentamaan, joten käytin autoa Haukiputaalla Vierimaan pajalla. Samalla vaihdettiin takapäähän uudet jouset. Vanhat eivät olleet vielä poikki mutta aika väsyneet – kun säätöventtiilistä laski paineet, pois tippui lokarin reuna melkein renkaan yläreunan tasalle. Uudet jouset kakkosen kumeilla nostavat perän korkeammalle, kuin ennen remonttia. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa vaihtaa kakkosen kumit ykkösiin.

Jonkin verran palikoita on uusittu viime talvesta ja viime viikonlopun Koillismaan reissun perusteella kotterolla on mukavampi ajaa liukkaalla kuin viime talvena. Simpukkaakin on kiristetty vajaan kierroksen verran, joten nyt ratissa on jotain tuntumaa siitä, mitä etupyörät tekevät.

Projekti ei kuitenkaan ole vielä ohi. Nyt olisi takapaksissa odottamassa moottorin kumityynyt. Kiihdytettäessä n. neljänkympin vauhdissa kuuluu etupäästä kolinaa. Oikean puolen kumi on vähän litissä eikä väliin enää mahdu 13 mm:n pultinkantaa.

Samaisesta nurkasta kuuluu kolinaa myös nimismiehen kiharassa yms. epätasaisuuksissa. Takana narisee ilmeisesti iskarin alapää, vaikka iskari ei ole kuin kolme vuotta vanha. Pitänee kokeilla tuikata sinne öljyä ja nuljutella se vetreäksi. Tämä talvi vaan aina vähän hidastaa, eikä kerrostalon pihalla viitsi isompia remontteja tehdä. Toivottavasti joulun jälkeen ei ele hirveitä pakkasia, niin saisi kynnenaluset taas mustiksi.

t.
Risto

[Roisto]

Terve,

Puoleen vuoteen ei ole näköjään tullut tänne mitään kirjoiteltua. Jotain pientä on kuitenkin tehty mutta harvaa remppaa on dokumentoitu.

Kiertovesipumpun kuitenkin fiksasin kameran kanssa joten täältä peugeot.

Laittelin männä syssynä kotteroon kiertovesipumpun ja nuukuuksissani asentelin tietenkin käytetyn. Vehke pelasi hyvin kunnes tuli talvi ja pakkaset. Sen jälkeen pumppu käynnistyi vasta pienen herätyskopautuksen jälkeen taikka kunnes moottoritila lämpeni. Tosi käytännöllinen kampe siis.



Koska en viitsinyt seisottaa kotteroa pumpun ropauksen aikana, hommasin toisen puolikuntoisen pumpun – tässä vaiheessa ei enää hirveästi oltu plussalla uuteen pumppuun verrattuna mutta kun p*ska on jo housuissa niin pikku lisä ei tunnu missään.

Hiilet olivat melko loppu, joten uusien etsintään. Koko oli 4 mm * 4 mm * n. 8 mm, joten ihan passeleita kekäleitä ei tietenkään löytynyt. Pikkuisen lyhyemmätkin hiilet käyvät mutta yli yhdeksän milliä pitkiä ei helposti saa asennettua. Paikallisesta autosähkökorjaamosta löysin pientä viilaamista vaativan parin viidellä eurolla. Olisipa saattanut lähteä halvemmallakin jostain muualta mutta pitää kysellä lisää, jos fiksaan autossa paikoillaan olevan pumpun.

Pumpun (ainakin SWF:n) pää on kasattu peltiliuskoilla, jotka auki vääntämällä pään saa poikkeen.



Hiilet olivat tottakai liian isot mutta viilallahan ne pienenevät näppärästi. Kannattaa hommata hiilet, joissa johto lähtee kyljestä eikä päästä tai kulmasta. Pumpun saa näet näppärästi kasattua, kun hiilet pukkaa sopivasti huulelle, pistää hiilipään paikoilleen ja kopsauttaa päätä pari kertaa vasaraa vasten (siis kylkeen hiilien kohdalta, ei päähän). Hiilet lipsahtavat liikkeelle ja jouset painavat ne kollektoria vasten.



Pumpun juoksupyörän päätä ei tarvitse purkaa hiilien vaihdon takia mutta pitihän ne ruuvit uteliaisuuttaan avata. Sieltä löytyy jännä kapistus. Moottori ei pyöritä suoraan juoksupyörää vaan kupin muotoista magneettia. Siihen kuppiin tulee toinen magneetti, joka pyöritää juoksupyörää – sisempi magneetti vain on muovisen kupin sisällä, eikä moottoriin pitäisi siis päästä nestettä vaikka juoksupyörän tiiviste (liekö edes moista) vuotaisi.



Iltasella testailin pumppuja ja huomasin, että paikollaan olevan pumppu ei enää pyörikään. Pitänee pistää vaihtoon ja purkaa sekin. Samalla jätin hölmöyksissäni kuskin oven raolleen ja huomasin aamulla, että penkille oli satanut yöllä kunnolla vettä. Prkl!

t.
Risto

[Roisto]

Prologi

Niinhän se kävi, että toisenkin puolen takaoven lasinnostaja alkoi kenkkuilla. Oikea puoli korjattiin jo keväämmällä, kun ikkuna ei liikkunut kuin alaspäin. Vasen puoli oireili sulaketta polttamalla. Tottakai tämä tapahtui reissun päällä ja lopuksi oikean etuoven ikkuna jäi ala-asentoon. Lasi saatiin loppupelissä takaisin ylös mutta se vaati pientä MacGyver-asennetta – ovipahvi irti ja virran syöttö nostimen moottorille suoraan akulta. Kotiin päästyäni, otin yleismittarin käteen ja pienen puuhastelutuokion jälkeen vika paikallistui takaoven johtoihin.


Esivalmistelut

Homma alkaa ovipahvin irrottamisella. Tämä on selitetty varmaan jo monessa paikassa mutta kirjataanpa tähänkin. Ensin irrotetaan kulkuvalon johdot, jos moiset kapineet on. Seuraavaksi poistetaan tuhkakuppi ja sen tausta. Tausta irtoaa, kun alareunassa olevaa klipsua vääntää ylöspäin. Taustassa on yksi hakanen, jolla kuppi tukeutuu peltiin ja jos taustaa ei irroteta, niin hakanen menee rikki. Omastakin olivat hakaset hajonneet molemmilta puolilta mutta tilanne korjaantui vaihtamalla pohjat puolelta toiselle.




Sitten irrotetaan lukon kielen ympärysmuovi (ruuvi) sekä avauskahvan reunus. Tämän jälkeen avataan kahvan 10 mm:n pultti, nostetaan avauskahvan tanko irti kahvasta, vedetään avauskahvan runkoa himpun verran eteenpäin ja nostetaan hökötys poikkeen. Nyt pahvi irtoaa nostamalla sitä ylöspäin. Asennus tapahtuu pitkälti päinvastaisessa järjestyksessä mutta avausrivan tangon asentaminen voi olla kinkkistä. Homma voi sujua helpommin painamalla tanko ensin reikäänsä ja vasta sen jälkeen tarjoamalla kahvarunkoa koloonsa.




Myös B-pilarin verhoilua pitää raottaa. Parhaiten työ sujuu, kun sen poistaa kokonaan. Ensin kannattaa irrottaa mäkivyön alapään pultti (17 mm). Sen jälkeen avataan verhoilun kaksi ruuvia ja vedetään alapäätä varovasti ulospäin. Turvavyön säätimen luota pitäisi kuulua napsahdus, kun verhoilu irtoaa liukumekanismista. Sitten nykäistään verhoilua alaspäin. Yläpään kiinnike jää yleensä kiinni pilariin ja se pitää siirtää takaisin verhoiluun. Pilarin verhoilu irtoaa helpommin, jos oviaukon kangaspintaisia tiivisteitä raottaa.




Itse asiaan

Nostimen johto on melko kireällä, joten katkaisijan pohja pitää purkaa, jotta johtoa saadaan vedettyä lähemmäs läpivientiä. Pohja aukeaa pienellä meisselillä ja johdot on merkitty sekä värikoodein että numeroin, joten sekaannusta ei pitäisi tulla. Jotta vältetään kipinöinti, niin poista ainakin nostimen sulake taikka irrota akun miinusnapa.

Tässä pari kuvaa, millaiseksi johtosarja saattaa mennä. Ei siis mikään ihme, että virta kulki omia polkujaan.




Johtoja ei kannata katkaista samasta kohtaa vaan porrastaen. Näin kaikki liitokset eivät satu samalle kohtaa eikä nippuun tule omituisia paksunnoksia. Juotokset suojasin kutistesukalla. Tarkoitus oli myös laittaa sukka myös koko nipun ympärille mutta hommaan varattu sukka oli liian pientä, joten piti turvautua eristysteippiin.

Parisen tuntia hommaan meni ja nyt ikkunat liikkuvat taas niinkuin pitääkin.

t.
Risto

[Roisto]

Terve,

Tänne ei ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Autokin on välillä vaihtunut tuoreempaan. Pistetään kuitenkin asioita muistiin, etteivät pääse unholaan.

Koko sen ajan, jonka auto on minulla ollut (tammikuusta -08 saakka), eivät sisävalot ole syttyneet takakontin luukkua avatessa. Tuo on aina silloin tällöin tympäissyt mutta korjaamiseen ei ole koskaan tuntunut olevan aikaa. Viime keväänä sain aikaiseksi tutkailla häiriötä ensimmäistä kertaa. Oletus oli, että syypää olisi saranan johtosarja, joka on alttiina murtumiselle. Verhoilut purettuani selvisi, että johdot olivat kunnossa. Lisämittauksilla syylliseksi paikallistui lukkopaketissa oleva mikrokytkin. Sen voi testata lukkopaketin liittimestä – lukon ollessa auki (tai väliasennossa) ykkös- ja kolmosnavan välillä pitäisi olla yhteys. Kun lukko on kiinni, pitäisi mittarin näyttää ääretöntä. Ykkönen on sisävaloilta tuleva johto, kakkonen jatkuva virta moottorille ja kolmonen maa.



Tuolloin ei kuitenkaan ollut saatavana sopivaa purkuosaa ja lisäksi huomasin lukon kielen reiässä ruostetta. Pistin sillä kertaa kannen kiinni ja ajattelin palata asiaan kesällä, kun "tallissa" olisi parempi ilma.

Viime viikolla sain sitten käsiini uuden / käytetyn lukon. Siinäkin oli vähän samaa vikaa mutta koska se oli käsillä, sain kuitenkin selville, millainen mikrokytkin sinne sopisi. Kytkin on Saia-Burgessin tyyppiä "V4". Elfalta taitaisi löytyä sopiva numerolla V4NCST7.

Kello oli jo lähellä sulkemisaikaa, joten en kerinnyt Elfaan – siispä SP-Elektroniikkaan, josta sain jotakuinkin vastaavan kapineen. Samanlaista vartta ei taida löytyä miltään valmistajalta suoraan mutta vanha oli ainakin itsellä sen verran hyvässä kunnossa, että sen olisi voinut siirtää uuteenkin kytkimeen. Ostin siihen rullalla varustetun kytkimen. koska aivan samanlaista ei löytynyt.

Kun lukko on kiinni-asennossa, painuu varren pään pyöristys / rulla salvassa olevaan koloon ja valot sammuvat. Uuden kytkimen vartta piti pikkuisen muotoilla, jotta se osuu ko. koloon. Samalla päätin laittaa rungon ja kytkimen väliin pienen muoviliistakkeen, koska katkaisija ei ole täysin salvan keskikohdalle. Vanhan kytkimen varressa on vähän offsettia, joten siinä liparetta ei tarvita.



Vanha katkaisija oli kiinnitetty runkoon niiteillä, jotka piti porata pois (jostain syystä photobuketti käänsi kuvan ylösalaisin ).



Uuden kiinnitin pienillä (3 mm) ruuveilla. Paras olisi tieten, käyttää esim. 2,5 millin pulttia ja mutteria lukitusliiman kanssa. Nyt piti rungon reikiä vähän suurentaa, jotta ruuvi sopi niistä läpi.



Koko paketti:



Nyt syssyn pimeiden iltojen tullessa arvostaa katkaisijan toimintaa.


t.
Risto