Olin kerännyt lentopisteitä työmatkoilta ja ne alkoivat vanhenemaan. Niitä ei ollut kuitenkaan mihinkään perhematkaan asti tarpeeksi. Vain 47000. Varaosien tarve 300D:n kanssa on ollut jo olemassa jonkin aikaa, siksi samanlaisen auton hankkiminen varaosiksi oli tarpeen. Saksastahan niitä löytyy, joten autoscout ja mobile.de sivuille surffaamaan.
Yhteyttä otin 6 ehdokkaaseen hinta väliltä 1200-1800 euroa. kolme vastausta tuli. Yksi parhaimmista löytyi etelä saksasta Rheinfeldenistä. Siispä sinne sovin auton omistajan kanssa tulevani 21.4.2006. Autossa oli omistajan mukaan sellainen vika että se ei sammu virta-avaimesta. Kävin lähtiessä MB-osasta hankkimassa sammuttimen joka toimii Mersussa alipaineella.
Lensin Oulusta Helsingin kautta Zurichiin, josta junalla noin reilu tunnin matka Rheinfeldeniin jossa auton omistaja odotti asemalla. Sieltä mentiin Saksan puoleiseen Rheinfeldeniin jossa auto oli omistajan pihassa. Ensin piti juoda kahvia (tark nescafea) ja syödä hirveä määrä mansikka kakkua ja vastata suureen määrään kysymyksiä sekä itsestäni että työpaikastani ja autoharrastuksestani . Siinä meinasi minun hajottamoilla opitun saksankielentaidon rajat tulla vastaan. Auto oli ollut omistajaperheellä 16 vuotta. He halusivat tarkkaan tietää mitä heidän perheenjäsenelleen tapahtuu. Autosta oli tallessa joka ikinen kuitti koko sen historian ajalta. 5 avainta ja kahdet kattotelineet.
Auto oli sellainen kuin mailikeskustelun ja valokuvien perusteella oli käynyt ilmi ja jopa parempi. Laitoin siirto kilvet paikoilleen ja kävimme isännän kanssa koeajolla. Perästä kuului tuttu ulina joka kuuluu silloin kun pyöränlaakeri on liian kulunut. Muutoin vaihteet ja kytkin tuntuivat pelaavan, samoin jarrut, valot ja lasinpyyhkimet. Siis aivan riittävä kunto varaosa-autolle joka suomeen ajetaan.
Vaihdoin sammuttimen ja nyt kone alkoi sammumaan myös virtalukosta. Se isäntä oli sammuttanut viime ajat isolla vaihteella ja rytkäisemällä….pilasiko se siitä sillä sen kytkimen... No onhan siinä jo kilometrejäkin varmaan jotain aika paljon.
Pääsin matkaan kotiin iltapäivällä 17.30 aikoihin. Ajoin reilut 500 kilometria ja noin kello 01.00 päätin pysähtyä nukkumaan. Löysin Frankfurtin ja Hannoverin puolivälistä pienen kylän Olikohan Löbingen nimeltään, jossa hotelli löytyi kun pysäytin ensimmäisen polkupyörää taluttavan baarista kotiin tulevan miehen. Hän neuvoi että parin korttelin päässä sivukadulla on baari, jossa isännällä on myös huoneita. Ja vettä tuli kuin aisaa.
Paikka löytyi helposti. Sisään tultuani ja asiani esitettyäni, baarissa vielä illan viimeisiä tuoppejaan kallistelevat saksalaiset ihmettelivät stetsonipäistä kummallista saksaa puhuvaa miestä, siis minua. Baarin pitäjä kuuli murteestani että olen suomalainen ja siitä baarin asiakkaat innostuivat ja sieltä alkoi kuulua suomalaisten urheilijoiden nimiä…mm Matti Nykänen, Matti Hautamäki, Kimi Räikkönen.
Nukuin 5 tuntia ja lähdin jatkamaan matkaa pohjoiseeen. Illalla autoa vaivannut kytkimen täristäminenkin oli kadonnut koneen jäähdyttyä. Siis ei suurta huolta tekniikan kestävyydestä ollut edelleenkään.
En ollut varma ehdinkö ajaa lauantai päivän aikana Tukholmaan. Siis piti pitää kiirettä ja minimoida pysähdykset. Kävin kaupassa Lubeckissä kun kaupat aukaisivat ovensa aamu yhdeksältä. Ostin paikallisesta ostoskekuksesta margariinia, kinkkua, ruisleipää, olutta ja makuupussin. Suunnittelin joko kansiyöpymistä ruotsinlautalla tai pohjoisenkiertoa ja autossa nukkumista. Siis minähän olen päättänyt jo vuonna 1989 että Ruåtsissa en majoittaudu mihinkään ja siinä päätöksessä aion edelleen pysyä.
Olin sitten Tanskassa Rödbyssä klo 11. Sieltä oli sitten Malmön sillan kautta n 800km ajo Tukholmaan. Ruotsalaiset olivat tehneet sellaisen hyvän työn että Helsingborgin ja Jönköpingin väli oli muutettu moottoriliikennetien tapaiseksi hyväksi tieksi jossa pystyi ajamaan 130km/h pitkiä pätkiä. Eikä ainakaan vielä ole tullut kuvaa poliisilta kotiin asti.
Ehdin hyvin Tukholmaan klo 19.30 kun laiva lähtee 20.10. Tosin seuraavalla kerralla täytyy reitti suunnitella tarkemmin. Tukholman keskusta on niin hankalasti viitoitettu että ihan loppuun asti Vikingin terminaaliin en olisi osannut ellen olisi kysynyt tietä. Vanha sanonta: ”Ei kysyvä tieltä eksy” piti siis taas paikkaansa. Yksi ruotsalaismies hyppäsi takapenkille ja sieltä neuvoi tien satamaan. Oli kuulemma itse menossa samaan suuntaan.
Aamulla klo 07.00 Viking Amorella laiva saapui Turkuun, josta liikennevalvonta kameroita väistellen ja äkkijarrutellen ajoin Raumalle josta Esson huoltoaseman löydettyäni tankkasin Mersun Esso-kortillani ja matka jatkui taas muutaman ruisleivän ja kinkun avulla Kalajoelle, jossa kunnon syönti ja loppumatka Ouluun taittuikin sitten mukavasti. Kalajoella on sellainen alamittainen grilli matkahuollon vieressä…. näkyy oikealla puolena kasitielle heti joen ylitettyä. Siellä kannattaa syödä. Hampurilaiset ovat herkullisia ja saa kunnon mausteetkin…oikein chilikastiketta ja kaikkea…..gnjammm. jopa maistui saksalaisen ruisleivän jälkeen. Yhteensä kilometreja tuli 2500.
Kulut: Lentokenttävero 52
Junalippu rheinfelden 28
Polttoaine 60 + 55+ 50 + 50 = 215
Hotelliyö 30 (seuraavalla kerralla makuupussi lähtiessä MUKAAN)
Saksa-Tanska lautta 55
Siltamaksu 28
Tukholma-Turku 65 (ja olis siis kannattanut liittyä Vikingin klubiin saisi puoleen tästä)
Makuupussi+ ruoka 45 (niin...no olishan kotonakin sohvalla makoillessa pitänyt syödä)
Puhelinlaskuylitys 55€
Siirtokilvet 96€
Hakukustannukset 624 Euroa
Seuraavalla kerralla Rostock-Hankoon maksaa vain 116 euroa kansipaikalla/ makuu-pussissa. Herrat ne hytissä….jätkäpoika pärjää lattialla.
Sillä reitillä saa jo Illalla klo 22—24 ajaa laivaan ja laiva lähtee aamulla klo 0500 ja on perillä 26 tunnin päästä. Tuohon en nyt ehtinyt millään. Rostockin sataman lähellä on Easymarked kauppa josta saa hullun halpaa kaljaa, sitä mitä ruottalaiset vei niin paljon että V70 farkun lamput näytti taivaalle…siinä kait ei ole tasonsäätöä. Eihän sitä mullakaan noissa raktoreissa ole....
