jos ei parannusta käyntiin näy, niin lopun talven leukaan asti seisottaa




No on se perkule


Vaiva on vanha tuttu, josta täällä on marmatettu jo legendaksi asti. Vaan nyt oireilu on saatu rajattua varsin tarkasti, kun vain tietäisi mistä syyllistä hakisi.
Tapahtumakuvaus: kone käynnistyy nätisti kaikissa lämpötiloissa - kylmänä, puoliheijarissa ja kuumana. Yhtä lailla tallista, piuhasta kuin taivasalta lumipenkastakin. Joutokäynti on tasainen n. 650 rpm, ei vaella. Kirnu vetää hyvin ja kulutus normaali.
Mutta mikä on tämä: olenpa ajanut sitten 10 km tai 50 km, niin kone sammuu, kun lasken sen startin jälkeen ensi kerran tyhjäkäynnille. Viisari painuu alle 500 kiepin ja sittenpä pannu sammahtaa. Tämä ilmiö esiintyy siis moottorin saavutettua normaalin käyntilämmön, ei aikaisemmin.
Kun laitan vermeen tästä tulille, niin tämän jälkeen ei sammu, vaikka ajelisi loppupäivän. Sammumista ei myöskään tapahdu enää töistä kotiin lähtiessä, ainoastaan yöseisokin jälkeen. Siis.: aamulla pannu tulille --> ajoa normilämpöön --> kone ensi kerran tyhjäkäynnille, sammahtaa --> siitä käymään, ja pelaa loppupäivän vaikka kylmiäisi välillä --> ja seuraavana aamuna taas sama alusta

Jos hoksaan huijata konetta ekassa risteyksessä kaasuttamalla, ennen kuin kone ehtii stumpata, niin tässäkin tapauksessa se ei enää sammahda myöhemmin. Vaikutus on siis sama kuin uusintastartilla.
Mikä taho tai himmeli voi tehdä moista pikkuvihtuilua? Käytännössä oireesta ei ole sen ihmeempää haittaa, mutta voisi olla kunnossakin.