Tarjoutui tilaisuus ostaa huonokuntoinen vaaleanruskea metallihohto E-mallin pelti muutamalla kympillä. Pelti oli tosiaan huonossa kunnossa, lommoja ja ruostetta täynnä.
Pelti oli kaiken lisäksi jäänyt lumihankeen pystyyn josta se oli sitten väkivalloin väännetty irti sillä seurauksella että koko pellin takareuna oli menyt muodottomaksi.
Ainoa käyttökelpoinen osa oli siis pelkästään etuosa. Koska vanha pelti oli hyvässä kunnossa, päätin leikata vanhasta palan pois ja laittaa E-mallin pellistä palan tilalle.
Tässä kuva autosta auton ostohetkellä ennenkuin minkäänlaisia muutoksia on alettu tekemään:
Tässä jo vedetän linjarin avulla katkaisuviivaa vanhaan peltiin:
Seuraavaksi oli vaiheessa pistehitsin poraaminen irti ja tuon liiman sulattaminen irti konepellin keulaosan kehikosta. Kuvassa näkyy myös viiva jota pitkin leikkaus suoritettiin:
Kun pelti oli leikattu irti, hitsasin E-mallin pellistä leikatun palan vanhaan peltiin yksi piste kerrallaan ja heti perään märällä rätillä jäähdyttäen kunnes koko matka oli hitsattu.
Sauma on kuvassa hitsauksen jälkeen putsattu ruosteenestoväriä varten. Kuvasta näkee että konepeltiprojekti on aloitettu keväällä, luntakin on vielä maassa. Keulapalaa oli vasaroitava jonkun verran että osat saatiin sopimaan toisiinsa.
Myös vanhat umpiot olivat vielä tässä vaiheessa autossa kiinni, konepelti ei mahtunut painumaan täysin alas, joten ajelin pari-kolme viikkoa näin kunnes Saksasta tuli E-mallin uudet kristalliumpiot:
Kun saumaan oli vedetty ruosteenestoväri, päätin pitää taukoa konepellin kanssa ja puuhailla vähän muutakin, kuten tehdä autolla mökkireissun:
Kun kelit sitten lämpenivät päätin taas jatkaa projektia. Keulaa alettu jo purkamaan.
Konepelti irti ja peltipuhtaaksi, oli meinaan senverran pakkelia ja ruostetta tuossa keulapalassa, että oli pakko. Muu osa peltiä hiottiin laikalla karheaksi ja muutama ruostepiste peltiin asti puhtaaksi:
Sen jälkeen oli vuorossa happopohjamaali, ruiskutin sen pihalla koska muutama pölyhiukkanen ei pelottanut, tarkoituksena oli vetää sen jälkeen kuitenkin hiontaväriä pintaan ja pintaväri nopeasti. Happomaali oli tuollaista läpikuultavaa keltaisen/vihreän väristä. Ei kiehauttanut alkuperäistä maalia vaikka pelottikin vetästä toi happomaali alkuperäisen päälle:
Tämän jälkeen oli vuorossa hiontavärin ruiskutus. Tämän vaiheen kuvat katosivat jonnekin bittiavaruuteen koneelta, mutta työvaiheita olivat tosiaan ruiskukitti, hionta, pakkeli, hieman lisää ruiskukittiä ja taas hionta kunnes oli tyytyväinen pohjiin.
Puskurille olin tehnyt samat työvaiheet ilman happomaalia, löytyi siitäkin yksi kuva ennen hiontavärin vetämistä, kuvassa puskuri on karhennettu hiontaväriä varten. Puskurin mustaan keskimuoviin vetäisin tartuntavärin hiontaväriä varten. Sitä ennen olin paikannut saksalaisen rekisterikilven vaatimat reiät jotka olivat leveämmällä kuin suomalaisen vastaavan. Vuolin puskurin takaa muovia ja sulattelin ne kolvilla reikien täytteeksi. Ja vähän hiomista ja sitä hiontäväriä ja hyvä tuli:
Sitten eikun väriä pintaan. Maalauksen suoritin omassa tallissa, olin aiemmin maalannut tallissa takapuskurin, peilit ja kylkilistat ja pinnasta tuli suhteellisen hyvä, pölyä tai muitakaan roskia ei liiemmin maalattaville pinnoille tullut. Olin toki putsannut tallin kunnolla vuorokautta aiemmin ennen maalausurakkaan lähtemistä.
Maalasin myös noitten ritilöitten väliset tuet mattamustalla, tarkoituksena siis antaa sellainen kuva ettei noiden ritilöiden välissä ole mitään muuta kuin tyhjää. Tämän kuvan otin vasta kun puskuri on jo paikallaan, autolla on jo ajettukin paljon, on noita hyönteisiä keula näköjään täys.
Maaliruisku oli aiemmista maalauksistani poiketen matalapaineruisku jonka olin Saksasta E-baysta 70 eurolla tilannut. Päätin kokeilla tätä koska aiemmalla, tavallisella ruiskulla maalatessa talli oli sankan maalihuurun täyttämä. Matalapaineruiskun käyttö vaati totuttelua ennenkuin uskalsin alkaa vetää maalia puskuriin ja konepeltiin. Varsinkin hiontavärin vetäminen em. ruiskulla tuntui tuskalliselta värin paksuudesta johtuen, en viitsinyt ohennella väriä liiemmin.
Maalaus onnistui hyvin lukuunottamatta paria pientä valumaa puskurissa, talli jossa ei ole kunnon valaistusta sivuilta, ei ole paras mahdollinen maalauspaikka. No, koska valumat olivat lakassa, ne saa hiottua pois. Konepeltiin oli tippunut muutama pölyhiukkanen, mutta nekin saa vesihiottua pois ja kiillotettua sen jälkeen.
Kuvissa osissa väri ja lakka päällä. Aloitin perjantaina puoliltapäivin metallihohtovärin vetämisen ja iltapäivällä oli lakkakin jo siis päällä:
Sitten osat kiinni autoon, ja ihan hyvältähän ne näyttävät, kävin nappaamassa kuvan tallissa. Konepeltiä ei ole säädetty vielä paikalleen koska en uskalla pahemmin vielä kosketella peltiä ettei jää jälkiä, vaikka kuivalta ja kovaltahan toi tuntuu. Pissapojan suuttimet puuttuvat kuvasta, ostin uudet Veholta ja maalasin ne korinväriseksi. Samalla kun konepelti oli irti lisä-äänieristystä varten vedin uudet letkut pissapojalta suuttimille, kyllä nyt suihkuaa. Myös lamppujen alla olevat pellit puuttuvat vielä kuvasta, tein niillekin saman käsittelyn kuin pellille, peltipuhtaaksi, happopohjamaali, hiontaväri, metallihohto ja reilusti lakkaa.
Näin jälkeenpäin kun ajattelee että alkaisinko uudelleen tuohon konepeltiprojektiin, voin sanoa että en, oli noi muutostyöt hitsauksineen ja pohjineen senverran työläs juttu, tulevaisuudessa ostaisin todennäköisesti valmiin pellin, olkoonkin että joutuisin maksamaan siitä jokusen satasen enemmän kuin tästä ja värikin siihen kuitenkin pitäisi vetää pintaan, tämän vanhan auton väriä ei ollut tarjolla enää E-malliin.
Kuvassa näkyvät lamput, tähti, vilkut ja maski on tilattu Saksasta E-baysta, on tullut innostuttua huutelemaan sieltä tavaraa, paljon halvemmaksi tulee tilata sieltä kuin ostaa kotimaasta. Mm. täydellinen E-mallinmuovihelmasarja kiinnikkeineen kotiovelle kuljetettuna 110 euroa, ei paha
Tosin niihinkin joutuu vetämään värin päälle, mutta pohjatöissä ei ole paljoakaan tekemistä onneksi.Nyt on sitten niissä helmoissakin väri pinnassa ja osat autossa paikoillaan. Helmat olivat tosiaan hyvässä kunnossa, yhden kiinnikkeen korvake oli revennyt irti helmasta, veistin muovia ylimääräisestä kohdasta ja ajattelin sulattaa ja veistellä alkuperäisen malliseksi. Tämäpäs ei onnistunutkaan, ei pysynyt kiinni joten liimasin sen polyuretaani liimalla ja hyvin on pysynyt.
Helmamuoveille riitti pinnan karhennus ja silikoninpoisto kromilistojen irrottamisen jälkeen ennen maalausta. Näihin ei tarvinnut vetää mitän pohja- tai hiontavärejä, pelkkä metallihohto ja lakka. Helmamuovisarja olin alunperin vihreä.
Ovien ikkunoiden karmit oli maalattu kokonaan mattamustalla ostohetkellä (katso ylin, ostohetken kuva) ja pyyhkäisin ne puhtaaksi tinnerillä. Tämän jälkeen maalasin ovista pelkästään b-pilarit.
Lustigin pojat laittoivat kalvon takaikkunaan, itse laitoin kalvot sivuihin. Tulevaisuudesta sen verran mm. että maalaan ovenkahvat korin väriseksi, tuoreemman mersun peilit vilkuilla, takakannen muutan E-mallia vastaavaksi, alustan madallus ja 17" pyörät.
Automaatti-ilmastoinninkin olen laittanut jälkeenpäin autoon, siinäkin oli hommaa, osia on tullut haalittua jenkeistä asti, mutta mm. tiivisteet, releet ja paine- sekä lämpötila anturit ja paljon muuta on nyt laitettu uusiksi. Oli meinaan senverran halpoja kaikki kun jaksoi etsiä. Kaikki tiivisteet ja paineanturit tarkoitettu R-134a kylmäaineelle. Paineanturitkin tosiaan koska vanhalla R-12 aineella on eri tiheys kuin R-134a:lla Kompurankin purkasin kokonaan ja kaikki tiivisteet ja stefat sieltä uusiksi. Olipahan etsimistä kun yritin etsiä kompuraan noita osia, jenkeistä löytyi monestakin firmasta, mutta yksikään ei suostunut lähettämään tiedusteluista huolimatta näitä Suomeen.
Viimein löytyi firma joka pystyi toimittamaan osat Suomeen, kyseessä oli sama firma josta olin jo aiemmin ostanut kaikenlaista palikkaa. Koska näitä tavaroita ei kuitenkaan ollut firman valikoimissa, lupasivat he toimittaa näitä osia minulle vain tukkupakkauksessa jonka he hankkisivat suoraan valmistajalta.
Ei haitannut yhtään vaikka tavaroita tuli paljon, olivat meinaan edullisia. Esimerkkinä se kompuran kannen erikoinen tiivisterengas, kooltaan noin 60mm x 60mm, joka muistuttaa STOP-merkkiä. Löysin jälkeenpäin Tukholmasta firman jolla on varastossa stefoja ja tiivisteitä autojen ilmastointilaitteiden kompuroihin.
Pelkästään tämä tiiviste olisi maksanut Tukholmassa 19 euroa kappale. Nyt tuli jenkeistä tukkupakkaus, 10 kpl, hintaa 2 euroa, eli yhdelle tiivisteelle jäi hintaa 20 senttiä, ei paha. Ja nyt noita tiivisteitä on sitten varalle, ja paljon...
Eli automaatti-ilmastointi on ja toimii aivan kuten uusi ja ongelmia ei todennäköisesti tule vuosikausiin kun kaikki on käyty itse läpi.
Kävin myös purkamassa eräästä mersusta vaalean nahkasisutuksen jalopuuosilla ja sähköiset ikkunannostimet, nämäkin pitäis laittaa jossakin vaiheessa paikalleen, kojetaulun tuosta autosta laitoin jo viime talvena paikalleen silloin kun laitoin ilmastointilaitetta autoon. Samalla tuli laitettua tuonne kojetaulun uumeniin rutkasti lisää äänieristystä, materiaalit, yli 50 kiloa, tuli tilattua Saksasta, laatuaineet ja yli puolet halvemmalla kuin Suomesta vaikka mukaan laskee rahdinkin osuuden. Tuosta 50 kilosta riittää sitten oviin, lattiaan, kattoon ja tavaratilaankin kunhan alan vaihtaa autoon sitä nahkasisutusta.
Löytyi muuten pari kuvaa niiltä ajoilta kun laitoin ilmastointilaitetta autoon, aika lohduttoman näköistä tuolla hetkellä
Pikkuhiljaa tulee vanhaa 23 vuotiasta sotaratsua laiteltua, ei tule vapaa-ajan ongelmia.
Autohan on 300D vuosimallia 1986 ja tuotu jonkun toimesta Saksasta Suomeen vuonna 2000. Auto oli alkujaan täysin ilman lisävarusteita, mutta kaikenlaista on tullut laitettua autoon, osia kun on saanut halvalla.
Että tämmöstä...
mitä maalia käytit?
