Oodi 1987 W124 1,8-litraiselle dieselille, joka mulla on käytössä. Mittaristossa seisoo lukema 625 tkm. Tämä on kuitenkin aivan alakanttiin. Noin 25 000 km vuodessahan ei ole taksikaaralle mitään! Mittaristo on vaihdettu kaksi kertaa; on vuosia, joilta ei ole kertynyt lukemaa lainkaan. Tällä hetkelläkin on fibaa noin 10 % alakanttiin. Itseasiassa kojelaudassa on ollut kenties eniten ongelmia koko autossa. Luotettavin on karvalakkimallin kello (kierroslukumittarin paikalla), mutta on sekin pari kertaa vuosien saatossa pysähtynyt
Auto on ollut taksina vuosina 1988-1991. Sen jälkeen se on ollut samassa perheessä --sukupolvi vaan vaihtunut. Vanhempi polvi ajaa nyt 1997 vuoden vastaavalla, jossa oli matkalukemana digitaalisessa mittarissa pari kuukautta sitten 675 000 km (48 000 km vuodessa). Tarvetta vaihtaa ei ole vielä ollut. Kun vaihtoarvo käy pienemmäksi kuin käyttöarvo, sitä päättää ehkä pitäytyä samassa ja odotella seuraavaa (tai seuraavaa tai seuraavaa. Tietysti kilpailevia merkkejäkin tutkaillaan, mutta kestävyydessä eivät pärjää!)... Näin oli myös edesmenneen W123:n laita. Koska Väyrysen tarina ja käyttötarve on ollut sama kuin oman autoni, todelliset speksit ovat lähempänä tätä:
- kopan todelliset kilometrit 1 050 000-1 200 000
- kuskin ovi vaihdettu vähemmän ruosteiseen, lukossa ja avaimissa kulumaa
- toisessa etulokasuojassa ruostetta, peltiosa vaihdettu muutamia vuosia sitten
- pahimmat ruostepaikat ovat lokasuojien kaarissa ulkopuolella ja kylkilistan alla, ruuvinrei'issä. Listojen irtoilua, paikkailua. Ruosteesta on kuitenkin ollut tähän mennessä vain kosmeettista haittaa. Auto onkin maalattu kertaalleen kauttaaltaan ruiskulla kotioloissa. Alustan ruosteettomuutta on sen sijaan kiitelty katsastuksessa (kun 1997-välimallissa on jo massattavaa). Katsastuksista pääsee läpi, kunhan muistaa kiristellä/vaihtaa laakereita ja rukata käsijarrua. Ainakin vanhemmiten joutuu tarkastamaan vuosittain. Käsijarrun heikkous ja toispuoleisuus vaivannee nuorempiakin meisseleitä.
- mittariston joka ikinen neula on näyttänyt häränpyllyä 500 tkm jälkeen. Siitä on aiheutunut sellaista kiusaa, että:
- 1. menovesi on loppunut --kerran-- kesken matkan
- sulakkeiden epämääräistä palamista miljoonan kilometrin jälkeen, joka aiheuttaa mittariston valojen sammumista, jarruvalojen sammumista. Kun sulake palaa, tuuletin puhaltaa sisään tulikuumaa ilmaa. (Puhallin on vaihdettu kerran 750 tkm kohdalla). Toistaiseksi vikaa on korjattu vaihtamalla sulaketta useammin, koska se on helppoa ja halpaa.
- kytkin vaihdettu 750 tkm kohdalla. Isoin tehty remontti ennen moottorin vaihtoa. Tällä rikkoutumisella saattaa olla jotain tekemistä sen asian kanssa, että meggeriä on käytetty kolmen nuoren ajo-opetteluautona.
- muovi- ja kumiosien haperoitumista; kaasupolkimen vaijerinpään kiinnike, polttoaineen syöttöletku. Hintaahan näille ei tule mitään...
- kuskin penkin kulmasta repsottaa olkea ja ratti on kulunut sileäksi, mutta sisusta on muutoin ehjä. Penkeissä on edelleen hyvä istua
- alkuperäinen tuulilasi!
Olen nyt ajellut noin 10 000 km moottorin vaihdon jälkeen. "Uusi" moottori on romulta, joten kilometreistä ei tietoa. Koneen hinta oli 400 euroa ja vaihto tehtiin kotona. Käyntiääni on säksättävämpi ja ruohonleikkurimaisempi

Rukattiin joutokäynnin kierroksia hivenen korkeammalle kuin entisessä. Vaihtoon päädyttiin, koska vanha kone oli käynyt väljäksi, söi öljyä, kävi epätasaisesti jouten ja savutti --ei mennyt päästötesteistä enää läpi. Ensimmäiset miljoona kilometriä eivät kuitenkaan koituneet moottorin kuolemaksi, kenties sen olisi saanut purkamalla ja puhdistamalla kelpoiseksi? Vaihto oli kuitenkin helpompi.
Tämä auto tykkää että sillä ajetaan. Tosin helteisillä automatkoilla, joilla on kertynyt kahdeksankin tuntia päivässä, on voinut esimerkiksi akkuvesi alkaa huveta tai laturin hiilet kulumaan. Sähköjähän mersu ei kaipaile. Eräältä automatkalta tultiin kotiin siten, että laturi lakkasi toimimasta 350 km päässä. Akku tyhjeni sen jälkeen niin, että ensin menivät signaalit (käsipeli toimii veivattavasta ikkunasta

), tuulilasinpyyhkijät, ajovalot. Tien päälle jääminen/korjaamolle vieminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto persaukisten kiertueen päätteeksi, vaan päätettiin jatkaa kotiin kun valoa kerran riitti. Sadan kilometrin jälkeen pysähtyi viimeinenkin sähköinen vempele; kello. Kovin oli hiljaista ilman tuulen pihaustakaan kopissa. Dieseliä tankattiin auton käydessä, vaikka ei olisi tarvinnut; auto käynnistyi kaapeleillakin... Kotiin päästiin ilman ongelmia. Laturi tai muukaan osa ei ollut tempusta suuttunut, joten huollon hinnaksi tuli 3 euroa.
Ikää ovat lyhentäneet säännölliset kylmäkäynnistykset kaupungissa kadun varresta, mutta sen kertakaikkiaan pahin uhka on seisonta!
Mersulla on kynnetty säännöllisesti pitkiä taipaleita suolatuilla maanteillä, päästelty moottoritieosuuksilla, jätetty etuvetoiset jälkeen sorateillä, pomputeltu pelto- ja metsäteillä, heijattu irti kuopasta mutaisella mökkitiellä. Usein täydessä lastissa tavaraa ja ihmisiä tai peräkärryä vetäen. Ei sitä ole säästelty --auto on tehty ajamiseen ja ihmisen palvelemiseen, ei toisinpäin! Mutta huollettu on kun on tarvetta ollut. Kokemuksen mukaan esim. ahkerista öljynvaihdoista ei ole ollut hyötyä. Kilometrejä on kertynyt vuodessa lähemmäs 10 tai satatuhatta, silti vuosittain vaihto on ollut ok. Lämpötolppaan jos olisi raaskinut sijoittaa sen 100e kuukaudessa isomman kaupungin keskustassa, olisi jäänyt talviset sahaamiset ja kolmen hehkun pumppauskäynnistykset tekemättä. Lämpimään autotalliin en ehkä siltikään olisi vienyt kosteutta muhimaan.
On ajettu kerran Ahvenanmaan ympäri, neljä kertaa Ruotsin halki, ruksuteltu Norjan vuonoilla, vuorilla ja tunneleissa, kiikutettu autolautalla --samoin kuin ajeltu paljon pohjoismaalaisissa kaupungeissa. Kiihdytyksissä ja jarrutuksissa se ei ole omimmillaan. Matka-ajo; kilometrien ja tuntien taittaminen on sen omaa alaa. Sillä on ehdottomasti oma persoona; se tykkää pikkupakkasista ja viileämmistä plussakeleistä, jolloin se kulkee pirteimmin (öljy on silloin jähmeämpää kuin helteellä, joka sopii vanhalle moottorille paremmin?).
Tykkihän se ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, mutta ohjattavuus, tuntuma tiehen ja ajomukavuus kertovat varmuudesta ja laadusta, jolla ei ole mitään tekemistä lisävarustelun ja härpättimien kanssa. Ohitustilanteessa se on opettanut kuskilleen maltillisuutta

Käsinoja alas edessä ja takana ja rento asento. Jotkut asiat ovat kestäviä.