JP74 kirjoitti:Tutkailin tuossa ohimennen neliventtiilikoneen kantta ja näyttäs olevan yllättävän pienet venttiilit. Ilmeisesti kannen kestävyyden takia on jätetty tarpeeksi tavaraa venttiilin väleihin. Esikammio taas näin silmämääräisesti vaikuttas hiukan isommalta, kuin kaksiventtiilikoneessa. Parantaako neliventtiilisyys dieselissä loppujen lopuksi itse hyötysuhdetta kovinkaan paljoa? Ainakin tuo Wolkkarin "vanha" tdi on edelleen yksi kaikkein taloudellisimmista ja samalla suorituskykyinen kone nykyisiin neliventtiilidieseleihin verrattuna? Huipputehoa varmasti saa enemmän "pitsikannella", kun tavaraa mahtuu kulkemaan enemmän, siis ilmaa.
.
Hyötysuhde tarkoittaa käsittääkseni sitä, että se moottori, jossa on parempi hyötysuhde, pystyy saman polttoainemäärän muuttamaan tehokkaammin lämmöksi, eli tulee vähemmän pakokaasuja, kun polttoaine palaa tehokkaammin.
Luultavasti tarkoitat sylinterin täyttösuhdetta.
Täyttösuhde kertoo käytännössä sen, että mitenkä paljon ilmaa sinne sylinteriin todellisuudessa menee.
Esim ahtopaine ei sitä todellisuudessa kerro, siitä voidaan kyllä jotain tietenkin päätellä.
Pieni esimerkki ehken valottaa asiaa paremmin.
Auton moottori imu- ja pakoputkistoineen on kokonaisuutena toimiva komponentti, parhaan tehon saavuttamiseksi vaaditaan siis oikeassa suhteessa ilmaa ja polttoainetta. Poikettiinpa optimisuhteesta laihempaan tai rikkaampaan seokseen, seuraa siitä mm. se, ettei teho kasva enää yhtä tehokkaasti.
Oletetaan että moottori imu- ja pakoputkistoineen on vesiletku, jossa virtaava vesi kuvaa moottorissa virtaavaa ilmaa.
Kun kraana aukaistaan, niin sovitaan, että putkessa on aina kilon paine ja vettä virtaa vaikkapa 50 litraa minuutissa.
Letkuun asennetaan painemittari.
Letkun päähän laitetaan kastelusuutin.
Seinästä tulevaa painetta ei nosteta.
Jos suutin on sellainen, että se läpi virtaa 25 litraa minuutissa, niin silloin letkusta läpi virtaavan veden määrähän puolittuu, tai vesi virtaa puolta hitaammin, ihan miten vaan. Painemittari näyttää kuitenkin yhtä kiloa.
Painemittarista ei voida päätellä, että vesimäärä on puolittunut.
Suunnilleen sama ilmiö tulee auton moottorissa, jos esim. pakoputkessa on lysmä, tai ahtimen "pakoreikä" on liian pieni, tai koko pakoputkiston mitoitus on väärä, järjestelmään ei voida loputtomiin syöttää enempää ilmaa, kun sieltä loppukädessä poistuu. Ahtopainemittari ei tästä kerro mitään, se vaan edelleen näyttää samaa lukemaa, vaikka kuitenkin todellinen sylinteriin menevän ilman määrä on laskenut, koska ilman kulku järjestelmän läpi on hidastunut. Venttiilien ajoituksenkin vuoksi moottorista ei ole kompressoriksi.
Jos sylinteriin suihkautettavan polttoaineen määrä on laskettu kierrosluvusta ja ahtopaineesta, niin seoksesta tulee liian rikas, eikä haluttua teholukua saavuteta.
Ja mikäli pakokaasut eivät pääse esteettä poistumaan sylinteristä, niin aiheuttaa se tietenkin lämpökuormitusta.
Imupuolella se täyttösuhde kertoo sen, minkä verran sisään puhalletusta ilmasta päätyy sylinteriin sisälle, siis käytettäväksi palotapahtumassa.
Jos kahdessa moottorissa on sama ahtopaine, ja toisessa on esim. suuremman venttiililuvun myötä parempi täyttösuhde, niin siinä myös todellinen sylinteriin menevä ilmamäärä on suurempi. Se antaa mahdollisuuden polttaa suuremman polttoainemäärän kerrallaan, josta on seurauksena suurempi teho. Erot ovat ainakin ahdetuissa moottoreissa varmaan pieniä, mutta todellisia.
ajarollin taulukossa on varmaan lähdetty siitä, että ilman ja polttoaineen suhde on optimaalinen, eli taulukosta saatava luku on maksimi, tai se arvo joka pyritään saavuttamaan, mutta ei pystytä ylittämään, vai.
Ilman esteetömän virtaamisen tärkeys oli ainakin minulle aika vaikea hahmottaa, ja mikäli oikein muistan, pyrin joskus jopa olemaan maurin kanssa hiukan eri mieltäkin.
Varmaankin moottoriin menevän todellisen ilmamäärän mittaamiseksi, ja näin mahdollisimman oikean seossuhteen määrittelemiseksi sinne ilmanputsarin viereen se ilmamäärämittari on laitettu.
.
.
tuikku (niukunauku) tutka.net
p.Ö5Ö 3444ÖÖ5