Hommat näyttää joskus menevän reisille, vaikka kuinka yrittää parhaansa

.
Tässä pieni tarina kuinka kahdessa eri paikassa "samoin" tehdyn asian lopputulos voi olla täysin erilainen.
Tämän auton alkuperäinen aihio oli melko lohduton ja auton rakentamista alottaessani päätin, että valmiissa autossa käytettäisiin mahdollisimman paljon sen alkuperäisiä osia niitä vaihtamatta uustuotanto osiin......oli väistämättä opeteltava jotain asioita tekemään itse alusta asti.
Yksi sellainen oli esim. osien pohjatyöt ennen kromausta.
Päätimme appiukon kanssa opetella pahasti syöpyneiden osien kunnostamista, edes sellaiseksi että niitä viitsisi katsella itse

.
Huippuhyviä vanhoista läpiruostuneista puskureista ei olisi millään saatu, mutta toivottavasti katseen kestävät silti. Aloitimme opettelun siis etupuskurista, koska se on tässä autossa 3-osainen.
Aloitus osaksi otimme puskurin keskiosan, jossa oli eniten ruosteen tekemiä syöpymiä. Puskuri puhdistettiin vanhasta kromista ja sitten sitä hiottiin niin paljon kuin materiaali vahvuudesta pystyttiin. Lopputulos oli melko surkea vielä tämän hionnan jälkeen. Sen jälkeen kokeilimme syöpymien täyttämistä messingillä ja hopeajuotoksella. Nopeasti havaitsimme että kuumuus sai puskurin pätkän vain kieroksi, joten jouduimme etsimään taas uutta vaihtoehtoa.
Saimme vinkin eräältä kromausfirmalta, että koritinaa voisi käyttää .... siis ehkä, tosin siinä on yksi pieni mutta.... Se jää usein näkymään pieninä "pälvinä" kromauksen jälkeen.... Päätimme kuitenkin kokeilla sitä, koska toinen vaihtoehto olisi ostaa uudet puskurit noin 4- 5000€ hintaan.
Eli hiotun puskurin päälle laitoimme ohuen kerroksen tinaa ja hioimme sen tasaiseksi, jonka jälkeen kiillotimme sen rättilaikalla. Loppu tulos näytti meidän silmissä melko hyvältä siinä vaiheessa, joten veimme sen Espoossa olevaan Amoila Oy:hyn koe kromattavaksi.
Kromauksen ( ensin kuparointi, sitten niklaus ja lopuksi kromaus ) jälkeen havaitsimme että koneella tehty tinan hionta ja rättilaikka kiillotus oli ollut väärä ratkaisu. Hionnan ja kiilloituksen aiheuttama lämpö oli syönyt tinatut kohdat hieman montulleen, jotka todellakin näkyivät pieninä "pälvinä". Loppuarvosana koekappaleesta on 7, joten emme viitsineet osalle tehdä enään mitään muuta.
Tässä kuva valmiista keskiosasta:
http://s253.photobucket.com/albums/hh52 ... G_0893.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;
Seuraavaksi otimme käsittelyyn vasemman osan etupuskurista. Siihen tehtiin samat alkuhommat kuin keskiosaan, eli hiottiin niin paljon kun aine vahvuus antoi periksi ja sen jäkeen täytimme jäljelle jääneet "tuhannet" syöpymät koritinalla. Tämän jälkeen tina hiottiin käsin hiekkapaperilla aina käyttäen lopulta 600:sta hioma paperia. Tässä vaiheessa jätimme rättilaikka hionnan kokonaan pois ja veimme jälleen puskurin sellaisena Amoilalle kromattavaksi.
Lopputulos jonka saimme oli ehkä 8+ , eli juuri sitä mitä haimmekin. Pientä "pälveä on näkyvissä, mutta ei häiritsevästi.
Tässä kuva valmiista kulmapalasta:
http://s253.photobucket.com/albums/hh52 ... G_0895.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;
Tästä oppineena päätimme tehdä myös takapuskurin edellä mainitulla tavalla. Eli ensin kromin ja ruosteen puhdistus, sitten ruostekohtien paikkaus puskurin molemmista päistä. Tämän jälkeen hionta ja sitten tinaus. Lopuksi hionta käsin, ettei tina sulaisi montulle. Pohjatyön lopputulos takapuskurissa oli vähintään yhtä hyvä, kuin etupuskurin kulmapaloissa, joiden lopputulos kromauksen jälkeen on hyvä.
Tämän jälkeet veimme takapuskurin eräälle toiselle nimeltä mainitsemattomalle "laadukkaalle" kromaamolle ( Sijaitsee Turun lähistöllä ), koska Amoilalla Espoossa ei ollut tarpeeksi pitkiä upotus altaita kokopitkän puskurin kromaamiseksi. Puskuria jättäessä sovimme että puskurille ei tehtäisi mitään pohjatöitä ( kuten sovimme edellisillä kerroilla Amoilassakin ) vaan ensin paksu kuparointi, sitten niklaus ja kromaus kuten asiaan kuuluu.
Puolitoista viikkoa myöhemmin saapui Espoon Olarinluoman matkahuoltoon ja paketin tallissa avatessa, huomasimme että lopputulos tällä kertaa oli aivan toinen kuin Amoilan kromatessa osiamme.
Ensinnäkin puskurissa oli kaikki jo paikatut syöpymät näkyvillä, vaikka niitä ei viedessä näkynyt yhtään ( eikä tuntunut sormilla kokeillessa ), lisäksi kromaus lähti irti surina paloina.... Homma siis meni täydellisesti reisille....
Tässä kuva oksennuksesta jota toinen kromaamo sai aikaan:
http://s253.photobucket.com/albums/hh52 ... G_0896.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;
http://s253.photobucket.com/albums/hh52 ... G_0897.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;
Puskuria lähemmin tutkiessa, näyttää siltä, että sitä olisi yritetty rättilaikalla hioa ennen kuin se kuparoitiin. Tämän kuitenkin kromaamon omistaja kieltää tehneensä, joten syynä pitää siis olla jokin muu heidän prosessissa oleva ero verrattuna Amoilan prosessiin.
Pahinta tässä on, että tämän yhden puskurin "laatupaikassa tehty kromaus" maksoi yhtä paljon kuin 17 erittäin pahasti vaurioituneen listan hyvin tehty kunnostus, hionta ja kromaus Virossa...